tiistai 10. marraskuuta 2015

Sairaat ja sekopäät

Kokoonpanossamme tänään kaksi potilasta: Sinko jalkavammoineen ja minä tärkykalvossa olevan reiän kanssa.
Sekäpäiden virkaa toimittavat Pipa Ja Jäynä. Pipa ihan ansaitustikin, koska on syypää tuohon Sinkon vammaan (juoksut sillä alkoi eilen sitten, ihan odotetusti). Tympäsee jo vähän vähemmän, mutta vähän siltikin! Jäynä ei kestä tämmöistä lorvailua, mutta ei auta. Aktivointipallo on ollut käytössä. Ja kadonnut todella mystisesti..

Sinkon jalka maanantai-iltana 2.11 Haapavedellä päivystyksessä.



Puhdistamiseen kukui 1,5 tuntia, koska naiset pyörivät huolella tuossa isossa kuraojassa... Ollaan käyty perjantaina ekassa kontrollissa ja elli ei ollu tyytyväinen siihen, miten varaa jalalle ja passitti röntgeniin jo toistamiseen. Alunperin meillä oli kaksi päivää aikaa kunnolla varaamiseen. Koin edelleen, että tunnen koirani ja sen kipuherkkyyden ja rauhassa ollaan katseltu ja viikonlopun aikana paraneminen ja jalan käyttö on edennyt hyvin. Jalkapallon kanssa jo laukkaili tuolla vastaan, niin piti olla vähän tylsä ottaa lapselta lelu pois. Kipulääkettä ei ole mennyt yhtään torstain jälkeen ja Sinko on tosi reipas potilas. Lääkärikin kehui sitä todella miellyttäväksi käsitellä: ei temmo, murise tms. Hyvin käsiteltävä tapaus.

Sinkon jalka 10.11





Vastaanotin (potilas) Saikkonen




Eipä tässä itselläkkään oma tila hymyilytä, mutta hyvää hoitoa tuohon korvaani olen saanut ja kontrollit ym. on kunnossa. Kiva vain kymmenen vuoden aikana saman vaivan kanssa usein lääkärissä käyneenä todeta, että sitä ei ole hoidettu näin kertakaan, eli oikein. Ihmekkään, jos vähän kuulo temppuilee..

Ennen omaa sairastumista Jäynän kanssa saatiin hyviä tottistreenejä aikaan.
- Noutokapulan pito.
- Kapulan nosto, vapautus palkalle hyvästä palautusvauhdista. Matkaa n.5 metriä.
- Kontaktiharjoituksia ruokakupin ympärillä (nämä on olleet tosi vaikeita, kontakti on tippunut heti, kun siirrytään uuteen perusaentoon)
vaan nyt onnistui kaksi askelta oikeaa seuraamista niin hienossa kontakstissa, että jes. Ahnehan se on.
- Käännökset oikealle, vasemmalle ja täyskäännös.
- Eri kulmista peruasentoon tuleminen, tosi hyvä nyt. Paikkakin on parantunut, ei niin edessä.
- Jäävät. Seisominen on taas vähän unohtunut..
- Eteenmeno.

Nyt sitten katsotaan miten menee pikkumiehen pää sekasin juoksuisista nartuista.

Jäynä on oppinut haukkumaan turhauman kautta. Onneksi vasta kotona on väläytellyt uutta taitoaan. Ja Terolle. :P

Tosiasia on, että maltilla mennään. Ruoka palkkana pysyy, koska tekniikka ja muu osaaminen ei kestä lelua ja sen mukana tulevaa korkempaa virettä.
Sinkon kanssa taisin tehdä osittain toisin, mutta se ei ollutkaan tommonen hullu. ;) Koiran mukaanhan tässä on mentävä.



sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Pienin askelin suuntaan, jos toiseenkin

Sinkon kanssa ollaan käyty reippaina (hah) kaksi kertaa hakutreeneissä toteamassa seuraavaa:
1. Suoraan ei taaskaan osata (haluta) juosta.
2. Norskilla ilmaisu onnistuu.

Ennen talviteloille jäämistä pitäisi siis tuohon kohtaan 1 saada korjausta.

Mutta mitään ei treenata, ennekuin on käyty huollossa:
1. Silmätulehdus vaivaa.
2. Kaveri on selvästi jumissa.

Pipa ja Aava ovat treenineet omiaa ahkerasti. Viimeksi tänään Doganttihallissa, Limingassa. Koesuunnitelmat on kovat. Katsotaan irtoaako paikkaa.








Jäynä taas jatkaa kasvuaan ja kohellustaan. Kyllä se väliin väläyttelee noita taitojaankin.
Viime viikon projektina oli käännökset, etenki täysi sellainen. Meinasi jo usko loppua, ettei tule mitään. Mutta niin vain, kaiken pomppisen ja härväämisen jälkeen.

Yksi kuva tuohon sarjaan vielä olis pitäny saada, mutta ei voi mitään.







Lisäksi ollaan jatkettu (lelu)kainalopalkan sisääajoa.. alkaa tuntua siltä ettei lelu ehkä aikanaa ihan heti ole nyt paras vaihtoehto.







Kuvissa näyttää ihan hyvältä, mutta eiei. Ja lisäksi nakit näytti kiinnostavan enemmän. Tuon vilpertin ajatus ei lelun kans vielä oikein pysy kasassa. Palikat semmoseen ihan kivaan seuraamiseen olis, niin enpä halua hosua ja oikoa ja kirota sitten.

Ruualla:











Maahanmeno:




Ja käytiinhän me esittelemässä meidän jäljestystä Minnikselle. Ei saatu murska-arvostelua!


kuva: Minna Saarimaa