Jäynä 6kk

TauskiJäyskiPeltoselle tuli kokonaista 6kk ikää mittariin. Juhlat ei olleet järin suuret vielä näilä numeroilla. :)
Vieraita kävi ja viihtyivät ihan koko vkl:n. Meidän ihana kummityttö, Eveliina 2 vuotta vanhempineen. Jäynä olisi niin halunnut rakastaa kovin, mutta rajoittaahan sitä hommaa piti. Ulkona oli huomattavasti asiallisemmin. Mitäs nyt yritti kintasta kädestä varastaa. Pipakin oli ihan ihan täpinöissään, etenkin maitokärrykyytiä piti vahtia ja vartioida niin tosissaan. Harmi, kun ei tullut kuvaa napattua.

Jäynä 6kk:






Pieniä treenituokioitakin ollaan pidetty, lähinnä tottiksen parissa. Seuraamisen suhteen olen aika hyvillä mielin: Perusasentoon siirtyminen ruokakupilla on jo niin varmaa, että kerrasta tullaan sivulle ja paikkakin on hyvä. Seuraaminen parin kolme askelta ilman imutusta (palkkakäsi vain nousee) onnistuu kivasti. Siirtymiset pa:toon eri kulmista on nopeita ja paikka niissäkin heti kerrasta hyvä. Apuja tässäkin on saatu häivytettyä pikkasen.
Luoksetuolon loppuasentoon pitäisi todenteolla alkaa panostaa, kun tyyppi suihkii ihan kylmästi ohi vaan... muutenkin siinä tarttee ihan pikkumatkallakin anta niin isoja apuja, että onkos ihme ettei 20 metrin matkalla onnaa..
Eteenmenosta on saatu se ihana loppuhuipennus treeneihin. Loppu ruoka jätetään kentän laitaan ja yhdessä siitä siirrytään 20-30 metrin päähän. Virittelynä "onko nälkä" saa Jäynän ihan hassuksi ja se hyppää sivulle käskyllä ja saa heti "eteen"- käskyn.
Semmosta iloista lapsekasta menoa sillä on jokasuhteessa.
Leikitty ollaan jonkinverran ja pariin otteeseen lelu kainalossa tehty sivulletuloja. Yllättävän hyvin menivät! Istumiset lelulla onnistuu myös, mutta maahanmeno ei.

Kuukauden takaisia treenikuvia:









Jäljellä tyhjien askelten määrää on ollaan venyttelemässä 7-10 askeleeseen ja keppi-ilmaisun suhteen ei olla kovin huolestuneita. Pienellä muistutuksella reagoi ja menee maahan. Saattaa jopa napata suuhunkin. Ihan sama, kunhan ei kävele päältä.



Sinkon kanssa on vähän yritetty herätellä tokoinnostusta. Ei oikein tahdo innostusta olla. Mulla siis. S on ihan liekeissä merkinkierroista ja siihen onki saatu hyvä ilme. Lisäksi se ei enää stoppaa itekseen merkille. Istuminen on tooosi hankala kierron jälkeen, mutta treeniä treeniä.
Kerran ollaan sitä ohjattu-hyppynoutohässäkkää treeneissä tehty ja yllättävän hyvin meni. Vain hyppääminen meinasi olla hankalaa, mutta kyllä sekin saatiin mukaan kuvioon.
Hyppynoutu metallilla hyvä.
Jäävät on olleet hyviä, koko Z on tehty pariin kertaan ja asennot on menneet oikein.
Ruutua pitäisi alkaa kaivelemaan, liekkö unohtunut kokonaan..Eikä mulla oon mitää ajatusta miten tuota merkitöntä "merkkiä" alettaisiin lähestymään. Samoin tunnarin tilanne jännittää. Eikä ihan vähänkään.

Hilijaasta

Työt on alkaneet ihan todenteolla ja lasten harrastuksiin menee aikaa= tosi hiljasta on treenirintamalla. Tytöt otti vielä yhteen viikonlopun metsälenkillä, kun Pipa koki asiakseen käydä Jäynää ylimääräisestä härppimisestä ojentaneen Sinkon päälle. Muutamat tositosi rumat huudot mulla pääsi ja minuuttien (ainakin siltä se tuntui) väännön jälkeen sain tappelupukarit irti toisistaan..
Tuloksena molemmilla haavat etutassuissa, ei onneksi pahempaa ja kotihoidolla ollaan jo kohta toivuttu. Ja tosi rauhallista on ollut so far.

Sinkon kynsivamma oli ehtinyt juuri ennen tappelua parantua ja kahdet tosi hyvät tottistreenit oltiin saatu tehtyä. Senverran hullua meno oli tappeluhaavojen jo onneksi parannuttua, että ei toivota todellakaan taukoa hetkeen. :P Hetkellisesti ehdin jo haaveilla ja vähän suunnittellakkin uutta hakukoetta, mutta ääh olkoon. Liian tiukkaa aikataulua pukkaa ilmankin. Ensi kesänä sitten.

Jäynä kasvaa ja komistuu. Hampaat on vaihtuneet ja alhaalta vasemmalta paljastui p4 puutos. Hyvin puree ilmankin, että eipä haittaa. ;) Mitat tällähetkellä 19.9 kg ja korkeutta 59 cm.
Treeneissä jälki edistyy mukavasti ja viimeaikoina nurmelle on tamppailtu 200 askeleen mittaisia, kolmen kulman jälkiä. Tyhjiä askeleita 5-6 kpl ja noita tyhjiä pätkiä 4-5 kpl. Ikää puolisen tuntia. Omaa laiskuuttani en jaksa odotella pitempään.
Keppi-ilmaisua ollaan tällä viikolla jälkien sijaan makusteltu pariin otteeseen ja voi herra mun jee... tästä tulee piitkä prokkis. Tapahtuu kaikkea muuta liikaa, paitsi sitä mitä tahtoisin = maahanmeno kepillä.
Tottis tuntuu (siis todellakin vaan tuntuu) jotenki junnaavan, vaikka oikeasti esim. jäävät sujuu pakittaen mallikkaasti ja apuja on saatu häivytettyä hyvin. Ja erään puhelinkeskustelun aikana todettiin, että ihan oikeilla jäljillä ollaan. Eihän jäppinen oo vielä puolta vuottakaan. Kädet on kovilla, kun hanskojen kanssa ei pysty tekeen niin yhtään mitään.
Huikean hieno taidonnäyte pennulta on se, että ruokakupilla osataan tulla perusasentoon. Oikeen silleen asenteella. :)

Kelit kertoilee syksyn saapuneen, vaikkakin tämänpäiväinen ukkonen oli vähän yllätys. Salama oli iskenyt lähipellolle ja sähkötkin menneet poikki. Koirat Jäynä mukaanlukien olivat ottaneet lungisti. Hyvä niin, koska asutaan semmosella paikalla, missä usein räiskyy ja paukkuu kovaa.

Jäynä 5-6.9.2015