perjantai 13. huhtikuuta 2018

Tokotellen

Sillai rauhallisen varmasti, ajatuksella "laatu korvaa määrän" olemme Sinkon ja Jäynä kanssa treenanneet.

Nettivalmennuksen antia on käytetty erityisesti Sinkoon, jonka uusia treenikuvioita ovat:
Seinään juoksu, joka toimii jo tutussa hallissa koko hallin mitalta. Malttia ja kestoa seinän kosketukseen vielä toivoisin, mutta S on aika hektinen vielä tässä tehtävässä ja kestoa tehdään minun seisoessa ihan vieressä. Tuntuu tyhjäänlähetys järkevöityneen ajatuksena niin minun, kuin koirankin mielessä. Sinkolle tämä on loogisempi aikaisempaan tapaan, kun on joku "oikea" tehtävä juoksemisen tavoitteena.
Tunnari, hajuerotteluun haastetta lisää. Kapuloiden seassa on merkkitötsää, leluja jne. Matka on koiralla täysi, itse olen esineiden lähellä a) rauhoittamassa b) klikkaamassa oikea-aikaisesti c) heittämässä palkan poispäin ja siirtämässä oman kapulan uuteen kohtaan. Näissä on lähestulkoon tullut vain onnistumisia ja Sinko ei mene kapuloille enää "takki auki" rallatellen.
Jäävissä on lisätty häiriöitä kuuntelun ja tarkkuuden lisäämiseksi. Lemppari on sellainen versio, jossa aloitan liikkeen ihan normaalisti ja siinä vaiheessa kun käyn koiran takana vaihdetaan ohjaajaa, joka yrittää saada Sinkon "seuraa"- käskyllä mukaan. Luonnollisesti Sinko ei hievahdakkaan. :D
Paikallaoloon on saatu rentoutta lisää pitkin talven ja viimeksi maahanmenokin oli nopea ja siellä myös pysyttiin kyynärpäät matossa.

Jäynä sitten: Tunnarissa ekat kapulan nostot on tehty. En tiedä, olikohan liian aikaista vielä. Että jatkamme verkko-versiolla ja vahvistetaan hajuerottelua aikamme.
Haasteita on ruudun ja kierron erottelussa. Vihjesanan vahvistelua on nyt kuuri luvassa, ruutu ja kierto samaan aikaan kentällä. Jäynähän alkoi menemään ruutuun tässä pari viikkoa sitten vasemman reunan kautta, eli kiersi ruudun kulmamerkkiä ja vastaavasti merkinkierrossa tarjoili seisomista tötsän oikealla puolella. Täytyy itsellä kiinnittää huomioita koiran hyvään ohjaamiseen ja vihjesanoihin. Ihan kuin Sinkollakin. Onpa jännä, että molemilla koirilla on samoja ongelmia aina jossakin vaiheessa. "Ohjaaja katsoo peiliin".
Paikkamakuu on ihan super! Eilen tehtiin liikkuroituna, kokeenomaisesti ensi kertaa. Jäynä malttoi  ja kuunteli ja toimi vain omalla vuorolla. Erityisesti olen tyytyväinen lopun perusasentoon: ei yhtään ennakointia. Lisähäiriönä Maarit heitteli jotain lintuja siellä ja hihtui ja hillui. Jäynä tyytyi vähän häntää heiluttelemaan aluksi, sitten skarppasi ja keskittyi täysin tehtävään.
Jäynälläkin on jäävissä tehty huutelu- häiriöitä, ei se paljon välitä, kun on töissä. Muutenhan se kyllä rakastaisi kaikki, jos saisi.
Mielentila-asiassa sellainen mielenkiintoinen huomio, että kun on muita hallissa, niin tekee nousee siitä yleisöstä kovasti. Ei onneksi liikaa, mutta ero on selkeä siihen verraten mitä yksinään treenatessa. Harmittaa, kun Kokkolan koe meni ihan ohitte, koitetaan ehtiä käydä jossakin testaan kuin se oikeasti osaa nuo ALO-jutut.




Muuttotohinat on kovassa vauhdissa jo. Ensimmäisiä tavaroita on viety, remonttiakin tehty. Ei enään montaa viikkoa! Täynee blogi nimetä uudelleen...

tiistai 6. helmikuuta 2018

Vähän laiskotellen

Tauko tekee kaikille välistä hyvää ja varsinkin jos treenaaminen alkaa tuntua ylitsepääsemättömän raskaalta: Pää on työpäivien jälkeen niin höttöä, että lenkkeily on sopivin vaihtoehto yhteiselle puuhailulle. Hyvä että olen saanut torstain koulutukset pidettyä ja sielläkin olen välillä puhunu ja tehny mitä sattuu. Onneksi olen koutsannut eräänkin niin hyvin, että hän osaa pukea sanoiksi sen, mitä yritän selittää.

Kuitenkin olen jo nenä eteenpäin, koska helmikuun 1. päivä alkoi Sporttirakin tokovalmennus, johon ostin kuuntelupaikan. Luennolla aloitettiin ja heti sieltä pulpahteli moniakin asioita:

Selkeän tavoitteen nimeäminen
- pidemmän tähtäimen (EVL1 )
- yksittäinen (ruutuliike kokonaisuudessaan)

Tasontarkistukset on unohtuneet täysin

Treenien monipuolisuus ei toteudu
- erityisesti haasteet joita koetilanteessa tulee ja ovat sitten liikaa
- liikkeiden yleistäminen vaihtelevissa ympäristöissä

Se minkä näen toteutuneen tähänastisessa treenitavassa
- mielentila
- itsevarma ja rento (molemmat ollaan)


Helmikuu on siis taukoa molemmilla ja ohjaaja istuu opissa ja miettii kevään ja kesän treenit nyt kunnolla. Odotan jo innolla uusien treenivinkkien saamista!

Joulukuisen tokokoulutuksen jälkeen Sinkon kanssa on tehty oikeastaan kerran viikossa vain (!) ringin läpijuoksua kosketusalustalle ja tunnaria tositosi monella vieraalla kapulalla, vaihtelevin kapula-asetelmin sekä tunnarikapulan pitoa. Olin vähän kahden vaiheilla tuon tunnarin mielentilan kanssa, mutta koira malttaa tehdä hajutyöskentelyn nyt todella hyvin ja luovutus on ihan ok. Nostetaan kriteerejä (lisää vauhtia), kun näyttää siltä että liike ei mene siitä rikkki enää. Ja Sinkon tuntien se tekee vauhdin itsekkin, kun varmuutta tulee lisää.

Jäynäkin on tehnyt tunnarikapulan pitoa ja voi rakkaus, kun se on hyvä! Hajutyöskentelyä tunnarit verkon alla jatkamme edelleen. Seuraamisessa on tehty erinlaisia ihmis- ja koirahäiriöitä, kun niille nähtiin tarvetta olevan. Ryhmäpaikkista, joka sujuu vaikka vieruskaveri lähtee. Sosiaalista palkkaa enemmän kun ennen sekä liikkeiden ketjuttamista. Ajatus lähinnä PK-tottiksessa. Noutokapulan pitoa vahvisteltu ja vähän hypitty n.80 senttistä estettä.

Ja se päällimmäisin syy miksi aivokapasiteetti ei riitä oikeen mihinkään ylimääräiseen on seuraava: Talo myynti nytkähti niin vauhdilla käyntiin, että pelkoa myymättä jäämisestä ei ole. Enemmänkin se uuden kodin löytyminen taitaa olla suurempi haaste. :O Kuka vuokraa sen veneen, jonka alle me kesäkuussa muutetaan? Mielellään Rovaniemeltä. ;)



sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Mennyttä muistellen, uutta odotellen

Taisipa vuosi 2017 olla laiskin vuosi koirarintamalla ikinä!

Sinkon EVL- räpistelyjen jälkeen jäätiin suosiolla kisatauolle tokosta, treenipuolelle panostaen. Kaksi hakukoekäyntiä ei jättäneet muuta, kun treenilistan jälkeensä. Vuoden kohokohta oli kyllä Sinkon kohdalla ne 98 tottispisteet. <3
Kasvattajan eläkepuheista huolimatta, Sinko ei semmoista sulattele vaan vuosi päätettiin 30.12 tokokoulutuksessa, jossa kouluttaja Sari Jokinen sanoi, ettei todellakaan vielä minnekkään eläkkeelle.
Sinkon treenilistalla oli ohjattu nouto: erityisesti merkin merkitystä piti vahvistaa ja saada siihen hyviä vinkkejä. Vaan mitäs tekee Sinko: tekee toisto toiston perään niin hienot merkit! Vain kapulaosaston hommat meni (onneksi) heikommin, niin oli jotain treenattavaa.
Erityisen pätevä Sinko oli häirittynä: Sinkon ollessa merkillä Sari yritti houkutella sen oikean puoleiselle kapulalle, kun sitä se tahtoi merkkailla ja sitten sinne myös karata. Vaan eipä menny vipuun, ei. Ei edes vilkaissut Sarin huudellessa, vaan skarppasi tiukasti minua tuojottaen ja haki vasemman kapulan hienosti.
Yleisestikin Sinko oli häiriö- ja luopumistreeneissä parhaimmillaan: kapulasta luopumista tehtiin tasamaanoudon yhteydessä. Kapulan heittämisen jälkeen lähdettiin tekemään seuraamista. Kyllähän Sinko oli jo syöksymässä kapulalle, kun sanoin"seuraa", mutta yhtä nopeasti se palasi perusasentoon, kun tajusi virheensä. Seuraaminen oli hyvää, ei kapulan vilkuiluja tms. Palkaksi pääsi noutamaan ja onni oli ylimmillään, kun kapuloita oli enemmänkin ja niitähän piti sitten vaihdella ennenkuin sopiva luovutettava löytyi.
Ryhmätreeneissä tehtiin perus paikkallaoloja. Niissä tavoite Sinkolla oli rento kehäänmeno vieraiden koirien kanssa ja ei niin huolestunut ilme istumisessa. Sinko on viimeksi ennakoinut maahanmenoa, kun tulen piilolta niin palkkalin vain istumisesta. Eihän se niin pahalta näyttänyt tuntuvan, vaikka oli malinois vieressä (ja syvä huokaus kuulunut, kun piiloon menin). Kyllä se rentous löytyy, patukkaleikkikin maistui hyvin siinä muiden keskellä.
Toisena treeninä oli ryhmähärdelli, jossa oli rajattu ympyrä, jonka keskellä olimme kaikki ja ympyrän keskellä vielä neliö, johon sai mennä tekemään kaukoja tms. yksin tai olipa Sinko siellä kerran kaksinkin toisen koiran kanssa ja teki kaukoja(!), muutoin jätin sen sinne istumaan ja tein sen hirveän maahanmenon, joka tulee paikallaistumisen jälkeen. Pystyi tekemään sen joka kerta.
Lopuksi laitettiin vielä koirat selkä neliöön päin, joka sivulle kaksi koiraa ja Sinko sai siinäkin tehdä asennonvaihtoja. Kyllähän se vähän valui eteenpäin, mutta teki ihan rennonoloisesti. Oli se kyllä sippi tuon pyörityksen jälkeen.
Suurimmat ongelmat esiintyivät ruudun eteenmenossa, koska ympyrä oli merkattu wc-paperiarkeilla ja Sinko joko väisti koko ympyrää tai pujotteli papereiden välistä ja liike oli vauhditon (ravasi).  Tehtiin sitten vain pallolle juoksuja ympyrän läpi ja tuolla treenillä jatkamme hallissa loppukauden. Taidan tehdä ruudunkin paperista...
Sinko oli kyllä todella kaikkensa antanut päivän jälkeen ja palasi tajuihinsa vasta seuraavana päivänä klo.12. :) Kiitos Minnalle tästä pienestä sisupussista!

Vuoden tuloksista vastasi onneksi Jäynä alias Jalmari Baskeripää.
Jäynä suoritti käyttäymiskokeen Raahessa sellaisella tottiksella, että vieläkin hymyilyttää ja luonnetestikäynti sitten naurattaa vielä pitkään sekin. Kaikenkaikkiaan Jäynästä on kasvanut ihan huomaamatta oikein mukava koirakaveri, niin kotiin kuin harrastuksiinkin. Joulunaika vietettiin sukuloiden Rovaniemellä ja olin niin ylpeä nuoresta miehestä ensin mummoni luona käydessä: mummoni sairastaa ALS:ia ja liikkuu rollan kanssa koko ajan. Jäynä tervehti rauhallisesti ja pysyi poissa rollan edestä. *sydän* Ja sitten on toinen lukunsa ne leikit meidän neljävuotiaan kummitytön kanssa..  Kiitos Minnikselle luottamuksesta siihen, että tuon kanssa pärjätään. On poika painonsa verran kultaa.

Pipa Piiparinen ilahduttaa meitä täällä kotosalla toivottavasti vielä pitkään. Tuntuu hullulta, että se täyttää muka ensi vuonna jo 9- vuotta!
Ikä näkyy vain järkevöittyneessä käytöksessä (hehheh..) No lasten ja mummojen suosikkihan tuo tummukka on ja nauttii siitä roolista täysin rinnoin.
Pipasta on kiittäminen Manea, pienestä punapantaisesta tytöstä on kasvanut lauman  kiistaton kuningatar. :)

Hiirten kauhu Muru hallinnoi omat nurkkansa edelleen rautaisella otteella ja voi todella pulskasti.

Venla vietti 5- vuotispäiväänsä tässä taannoin ja harmaantumaan päin on pitkäkorva jo kovasti.

Lapset kasvaa, yläkouluikä tavoitettu jo molemmilla. Esikoinen on ripari-ikäinen nuori nainen ja pieninkin jo roteva kiekkoilija... Jostain syystä äiti ja isä eivät vanhene..? ;)

Tällä sakilla mennään jo kovasti kohti vuotta 2018! Vuosi tuo meille uutta ja vanhaa tullessaan tasapuolisesti ja muutosten mukana mitä luultavammin, myös tuo harrastusrintama aktivoituu entisestään meillä kaikilla.


perjantai 1. joulukuuta 2017

Tuli ihan puskista

tämä tokoinnostus Jäynänkin kanssa. Ehkä se johtuu siitä, että a) Sinkolla on juoksut, eli hallille ei asiaa ja b) tuohan ihan soiva peli tuo poika siihenkin, eivätkä kaksi juoksuista narttua ole saaneet päätä kuitenkaan niin sekasin, etteikö treenit sujuisi hyvin.

Jäynä on tämä huikean puolitoista viikkoa kestäneen tokokoirauransa aikana oppinut merkin kierron, perusasentoa vaille melkoisen valmis juttu.
Ruutu taas sitten, nooh... jos siskonsa tavaramerkiksi on muodostumassa komea loikka ruurunauhan yli voidaan Jäynän pravuuriksi nimetä sitten "kola"- tyyli, jossa nauhat ja kartiot vedetään jaloissa mukana yhteen myttyyn. Ihan hieno liike sekin, kai?
Tasamaanoudon palautustreeniä ollaan varioitu tehden sitä matalan rimaestekujan läpi. Jäynä tykkää tästä hulluna ja raviaskeleet eivät käy mielessäkään.
Muutenkin se on ollut hallissa ihan mahdoton (ihana) ja kotona taas tytöistä sekaisin oleva nuorimies... (hirveä). Yöt onneksi saadaan nukkua vielä..

Sinkon kanssa ehdittiin saada ennen juoksuja todellinen läpimusto ruudun eteenmenon kanssa, että hyvillä mielin sen pienelle tauolle päästinkin.
Sopivasti juoksut ovatkin ohi, kun joululomalla pääsemme tokokoulukseen.

Ja vaikka töissä on hässäkkää, olen löytänyt myös pienen motivaationotkahduksen jälkeen toisten koirakoiden ohjaamisen ilon. Kunnia kuuluu kyllä innostuneille treenikavereille, vähemmästäkin saattaa mopo karata ja hallilla ollaan tälläkin viikolla oltu maanantaina, keskiviikkona, torstaina...
Toivottavasti se jonkun tuloksissakin näkyy. :)

perjantai 24. marraskuuta 2017

Jo joutui halliaika (ja hanget valkeat nietokset)

Jotka jo uhkaavat sulaa...

Tässä on taas ollut sitä kuuluisaa kaikenlaista ja kirjoitusvälit tahtovat uhkaavasti venyä.
Muistelen lyhykäisesti, mitä on touhuttu.

Jäynä kävi BH- kokeen jälkeen luonnetestissä Haapavedellä, suorittaen sen aamun ensimmäisenä hupinumerona varsin itsensä näköisesti.
Tuomareina Reijo Hynynen ja Jari Keinänen
1+1aToimintakykyKohtuullinen15
2+3TerävyysKohtuullinen ilman jälj. jääv. hyökkäyshalua3
3+3PuolustushaluKohtuullinen, hillitty3
4+2aTaisteluhaluKohtuullinen20
5+1aHermorakenneHieman rauhaton35
6+1TemperamenttiErittäin vilkas15
7+3KovuusKohtuullisen kova24
8+3LuoksepäästävyysHyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin45
9+++LaukauspelottomuusLaukausvarma
Yhteensä160

Siihenpä sitten oli hyvä päättää tämän syksyn menemiset, Raahen tokokoe jätettiin väliin ihan vain minun laiskuuden vuoksi.
Yksi lauantai vietettiin sentään Minnan ja siskolikkojen kanssa jälki- ja esineruututreenien parissa.
Jäynä oli sekä hyvä, että huono. :) Esineruudun kuriton laukkominen tuntuu olevan meidän perheen koirilla enemmän sääntö, kuin poikkeus.

Siitä päästäänkin sujuvasti Sinkon toiseen yritykseen hakukokeen 2-luokassa.
Koe oli Haapavellä 4.11 ja tuomarina Allan Aula.
Tottiksesta Saikkonen leipas vaatimattomat 98 pistettä (eteenlähetyksen maahanmenoon tuplakäsky), mutta henkilöetsinnässä ei päästy puuta pidemmälle, kun Sinko napsi rullaa suuhun, niin ensimmäisellä, kuin toisellakin pistolla.. Esineruutu meni lähinnä juoksenteluksi, yksi esine ja 14 pistettä siitä esityksestä.

Muutamien etunakkitreenien jälkeen haku on jätetty talvitauolle ja hallitreenien myötä tokokausi on kuumimmillaan.
Tällä viikolla on tapeltu ruudun eteenmenon kanssa, mutta kyllä se olen minä, joka tästä voittajana selvisi. Ruutu itsessään on hyvä, paikkakin on saatu korjailtua ja Sinko pysäytetään nyt seisomaan aiemman suoraan maahanmenon sijasta.

Kolme niin hienoa tunnaria  Sinko teki myös.

Ohjattu sujui paria keskikapulalle yrittämistä lukuunottamatta hyvin. Myös liikkuroituna. Tässä tein pelkkiä suuntia myös ilman noutoa, ihan ok. Pidetään treenilistalla vielä.

Kiertonoutohässäkkä oli hämäävän hieno! Myös liikkuroituna. Napakat istumiset kierron jälkeen. Hyvähyvä. Kaikenkaikkiaan keskittynyt ilme suorituksessa.

Z on kertailtu, kun käännökset tahtoo vähän viedä sitä tekemisen fiilistä, mutta hyvät on olleet. Istumisetkin.

Jäynä on yrittänyt opetella merkin kiertoa, ruutu sujunut paremmin. (Miten tässä nyt näin kävi...?)
Huomenna aamutreeneissä suunnitelmana noudot kuitenkin. Vaihtelu virkistää, rajansa kuitenkin silläki!


maanantai 2. lokakuuta 2017

Syksyn meinigit

Jaahas, näköjään venähtänyt tuo kirjoitustauko luvattoman pitkäksi..
Nooh, kertoillaan tässä jotain ja loput joskus. :)

Sinkon kanssa on käyty 1 EVL- koe elokuussa. Oli siinä hyvä, mutta myös huonoa.. riittää talveksi pähkäiltävää.

Käytiin myös syyskuun lopulla Kokkolassa kattomassa, mitä siellä avoimen luokan hakukokeessa tapahtuu. Ohjaaja oli paska, koira ei niinkään, mutta siitähän rokotetaan riittävästi. Yksi ukko ja toinenkin, jota ei sitten hyväksytty ja kesken näytön keskilinjalle revitty Sinko sano sopparin irti sitten puolessavälissä urakkaa. Eipä voi syyttää kaveria, ei sitten yhtään. Molemmat esineet nousi, siitä isot plussat koiralle.

Palauttavissa hakutreeneissä Sinko oli ihan super! Se yritti vängällä ilmasta umpparissa ollutta maalimiestä, joka ei heti muistanu, että suorapalkataan. Rulla oli niin nostettu niin ylös, ettei onnistunu ihan... Sinko teki myös luotisuorat pistot vieraassa maastossa, eteni aluetta oikein eteenpäin ja oli muutenki niin <3. Tosi epistä, ettei se onnistunu kokeessa. Noh, vielä me keritään!

Syksyn superesityksestä on vastannut Jäynä nykyään siis BH Jäsen J. Ilmoitin Jäynän Raahen kokeeseen, vähän jo valmiiksi anteeksipyydellen treenikavereilta. Lupasivat olla kivittämättä ja potkimatta pois treeneistä, niin uskallettiin lähtiä kattelemaan, kuin meillä sujuu kokeessa yhteistyö.
(Meidän tottispoppoo on melkoisen tarkkaa porukkaa, näin niinku tottiksen kouluttajina omille koirilleen. Niin oli pien pelko, että me häpäistään malien hienot tottikset meidän touhuilla..)

Yllättäen mulla ei jännittäny ihan hirveesti, vaikka olikin meidän eka koe. Olishan tuota voinu tokokokeessa käydä ensin kokeilemassa.. Sari oli sitten arponut meille suoritusvuorot valmiiksi ja meillä nro.1. Eipä siinä sitten ehtinyt kauaa ihmettelemään.
Jäynä oli heti autosta otettaessa intoapiukassa ja raapaisi minua silmän alle kivasti... pikkasen kirpas...
Lyhyesti siinä sitten kertoilin, että homman nimi on tottis ja J päästeli muutamat haukut ennen käskynantoa. Seuruutin reippaasti kentälle, niinkuin aina ja parina ollut mali Muikku perässä. Hetken aikaa siinä seisoskeltiin koirat perusasennossa, ennen kuin tuomari tuli ottamaan ilmottautumiset vastaan.
Jäynä käyttäytyi hyvin, siis oikeasti. Oli tosi täpäkkänä ja kun pari lähti paikkamakuupaikalla seuruutin Jäynän meille osoitettuun aloituspaikkaan. Olisi kannattanut vähän ehkä viivytellä, koska J ei meinannut malttaa suorituksen aloitukseen, vaan haukahteli ja pomppi sitten pariin kertaan siinä odottaessa. Tuomari totes vain, että hyvä kun on koirassa virtaa.

Hihnassa seuraaminen: Lähti oikeenkin mukavanoloisesti ja reippaasti, täyskäännös ok, temmonmuutokset ok, minusta kontakti tipahteli Jäynän huomion ollessa välillä suoraan edessä seisovassa yleisössä. J-koukun käännöksiin skarppasi ja teki ne minusta topakasti, pieni keskittymishäiriö pysähdyksen aikana, kun henkilöryhmä siirtyi paikalleen. Käskyllä kuitenkin reippaasti seuraamiseen. Henkilöryhmä hyvä.

Irti seuraaminen: Tuntui vielä paremmalta kuin hihnaseuruu. Suurimmat virheet täyskäännöksissä, etenkin J-koukun täykkärissä ei tehnyt töitä kunnolla ja jäi poikittain minun eteen. Tönäisin sen sitten pois edestä ja sen seurauksena Jäynä ei ollut lähelläkään seuraamispaikkaa. Vaan sepä tosi aktiivisena korjasi siihen ilman mitään käskyä tms. ja loppu meni hienosti, henkilöryhmä mukaanlukien.

Istuminen: hyvä seuruupätkä ja jäi rauhassa istumaan. Ei tainnu edes vilkuilla takana olevaa yleisöäkään.

Maahanmeno: hyvä seuruupätkä, nopea maahanmeno. Vauhdikas luoksetulo ja törmäys...Nopea, suora perusasento loppuun.

Paikkamakuu: meni maahan nopeasti, pysyi siellä ja rivakka perusasentoon nousu. Hyvä J!

Tuomarin kommentit: Koeohjeen mukainen suoritus ohjaajalta. Koira joka selvästi nauttii työskentelystä ohjaajalleen. Ohjaaja ohjaa koiraa koiralle oikealla, ripeällä tavalla. Mukavaa katsottavaa. Koira on energinen ja innokas suorittaja. 

Seuraaminen: Seuraa oikeassa paikassa, halukkaasti ja tekee käännökset ripeästi, paitsi täyskäännöksissä estää ohjaajaa, henkilöryhmässä yksi hidas istuminen.

Istuminen: Valmisteleva osa kunnossa, istuminen jne. kunnossa (en muista tarkemmin).

Maahanmeno ja luoksetulo: Valmisteleva osa kunnossa, nopea maahanmeno, voimakas luoksetulo, törmäys, ohjaajan liikkuminen ja HAARA-ASENTO.

Paikkamakuu: Kunnossa

Tuomari totesi koko kokeen tottisten olevan erinomaista tasoa. Hyvä meidän tottisporukka!!

Kaupunkiosuudessa ei tullu ylläreitä. Jäynä on vilkas ja hihnassa ei osata kulkea vetämättä, mutta tuomari sanoi että vilkkaudesta ei voi rokottaa. Koirassa ei tänäpäivänä ole tullut mitään negatiivia piirteitä esiin, joten BH koe hyväksytty.



tiistai 4. heinäkuuta 2017

Kaikenlaista

Kesän alku on ollut meilkoisen myllerryksen ja touhun aikaa. Töitä on riittänyt, melkein ylitarjonnan puolelle. Vihdoin pääsin lomalle!

Toukokuun aikana treeneissä ei tapahtunut mitään suuria:
Jäynä totutteli edelleen uusiin treeniympäristöihin, ottaen niistä melkoisesti häiriötä. Ja ottaa edelleen, mutta kehitystä tapahtuu. Kyllä tämä tästä!
Sinkoa hoidettiin Moilasen Katan toimesta kuntoon edelleen ja liikunta oli rajoitettua, pääasiassa hihnassa.

Kesäkuussa päästiin jo "valon puolelle".
Sinko kuntoutui ja pääsimme hakuleirille, jossa Sinko oli tosi pätevänä! En avaa treenejä ym. vielä tämän enempää, koska Briardistit saavat paneutua asiaan lehteä lukemalla. ;)
Molemmat tekivät jokusen esineruudun ja olin positiisesti yllättynyt, kuinka hyvällä mallilla se se olikaan.
Sinkon kanssa treenailtiin evl-juttuja sen mitä töiltä ja sisikon häähumulta ehdittiin. Vaihtelevasti onnistumisia, lähes joka liikkeessä joku liike oli täysin tärviöllä. Pahimpina ruudun merkitön merkki, hässäkän ja ohjatun kapuloiden palvojan vaikeus suorittaa kierto/merkki ja suorittaa vielä käskyn mukaan oikean kapulan nouto...
Metristä pompattiin myös jokunen kerta ja kun saatiin isompi kapula niin tasamaanoutoa.
Jäynä harrasteli metristä ja noutoa, häiriötreenien lomassa. Metri menee kevyesti, kapula kuumentaa tunteet ja jonnekkin on kadonnut se hieno kapulan pito... Nouto vaatii vauhtia ja oikeastaan vähän kaikkea lisää ollakseen sellainen mitä haluan.
A-esteen valloitus sai Jäynän haaveilemaan lentäjän urasta... Oli melkoinen tapaus. Palaamme asiaan hihnan ja ehkä apparikin kera.

Heinäkuu startattiin Sinkon kanssa kokeella! Mikäs sen mukavampaa ensimmäisenä lomapäivänä.
Suunta Sieviin, mukavien ihmisten järjestämään kokeseen. Maksullinen treenihän oli odotettavissa, mutta hyödyksi oli.

Paikalla istuminen 0 Tässä tapahtui joku mystinen juttu. Nollakoirien ohjaajatkin ihmettelevät. Sinko oli ihan rennon oloinen, mutta meinasi lähteä minun mukaan rivistä. Palautin sen paikoilleen ja istui hyvin.
Paikalla makaaminen 0 Ei mennyt maahan. Ei tehny elettäkään. Tässä näkyi viime kokeen tapahtumien luoma ahdistus. Nyt nollakoirina oli bortsu ja collie, joiden takia ainakaan mulla ei jännittänyt yhtää. Tunsin ja tiesin koirat varmoiksi suorittajiksi ja kerroin meidän ongelma ko. liikkeessä etukäteen. Tuomarikin muisti mitä viimeksi tapahtui.
Seuraaminen 9,5 Kaavio tuntui jotenki tosi vaikealta ja oma liikkuminen oli tosi tökeröä. Sinko päässyt esittämään parastaan.
Zeta 7 Istuminen jäi tekemättä ja minun käsi heilui tahattomasti seisomisessa, tulkitaan avuksi toki.
Luoksetulo 6 Vaikka tätä on tehty takapalkalla vahdin vähentämiseksi niin ei. Ekalle stopille ihan mahdoton saada pysähtymään, kun yks kiihdyttelee kauheat vauhdit.
Ruutu 0 Sinko lähti eteenmenoon hyvin, jäi aavistuksen kehästä yli. Ei totellut lisäohjausta vaan juoksi kehänauhan päällä olleita kiviä kiviä kohti. Treenin vuoksi liike uusiksi, eteenmeno ok, ruutua haki kehänauhan ja niiden kivien luota, mutta löysi ruutuunkin lopulta.
Ohjattu 0 Syöksyi vain oikealle kapulalle päin. Toisella yrityksellä teki tosi nätin merkin ja nouti sen vasemman kapulan mikä pitikin.
Hässäkkä 0 Kartiona oli se vaikea keltainen... ja Sinko kaksi kertaa vain karkasi umpiesteelle ja kapulalle, kunnes uskoi että kieto tulee ensin..
Tunnari 9 Wauuu! Piste lähti vinosta luovutuksesta.
Kaukot 6,5 I-S-M-S-I-M Ekaan istumiseen kaks käskyä ja oli liikkunmista vähän joka suuntaan.

Pisteitä kasaan sen vaatimattomat 126.5.
Loppusanoissa tuomari Henna Hautakoski kaikesta huolimatta sanoi, että kokonaisvaikutelmaksi hän antaisi 10, jos sellaisen voisi antaa. On meitä niin mukava katsoa ja vaikka lähes kaikissa liikkeissä Sinko vaati hirveän paljon lisäkäskyjä se teki aina täysillä. Illan loppukevennys, joilla ei vauhti ja hymy hyydy ja mulla loistava asenne. Oltiin taas ainoa evl-koirakko, että kiittelin kyllä hyvästä treenistä. Harjoitusta meille ja liikurille, joka liikkuroi luokan ensimmäistä kertaa. Kiva ns. kotikokeita kannattaa, Sievi on lähempänä, kuin Oulu.